Seitsemäs tunti

Eetteri ja omne

​

Yleisesti ajatellaan että jokainen elollinen olento koostuu ruumiillisesta kuoresta, jonka yliluonnollinen, selittämätön aine, eetteri, täyttää elämällä. Ihmisen sielun ajatellaan koostuvan eetteristä.

​

Tähän maailmankatsomukseen pohjautuu myös Nokten valtauskonto, Omne, joka yleiskielelle käännettynä merkitsee "pakenemista pimeään". Omnelainen maailmankäsitys on syklinen, eli kuoleman jälkeen ihmisen eetteristä koostuvan sielun uskotaan palaavan takaisin maailmaan jossakin toisessa kehossa. Omnelaisuudessa pyritään välttämään tätä kohtaloa keinolla millä hyvänsä, onhan ikuinen vaellus maan päällä kärsimyksen, surun, väsymyksen täyttämää. Onni, lepo ja ikuinen rauha puolestaan saavutetaan siten, että elollisen sielu tulee yhdeksi kaikkeuden eetterin kanssa ja vapautuu kierrostaan maan päällä.

​​

Omnelaisuuden käsitys hyvästä elämästä ja kiertokulusta vapautumisesta perustuu hyvin yleisiin käsityksiin epäitsekkyydestä, lähimmäisenrakkaudesta ja oikeamielisyydestä. Yleisesti ottaen ajatellaan, että ihmisellä on mahdollisuus pelastua, kun hän elää lähimmäistään rakastaen ja arvostaen, tekee oman osansa yhteisönsä hyväksi ja pysyttelee lainkuuliaisena sekä seuraa Omnen pappien ja papittarien esimerkkiä ja opetusta.

​​

Konkreettinen ja tavan kansalle selkeästi keskeisempi keino pelastumiseen on Varjottomien kunnioittaminen. Varjottomat ovat tavallisia ihmisiä, joiden sielu on vapautunut kiertokulusta jonkin poikkeuksellisen olosuhteen yhteydessä. Varjottomiin liittyy yleensä opettavaisia, moraalisia tarinoita ja ihmetekoja. Jokaiselle killalle, erityistilanteelle, ammattiryhmälle, luonteenpiirteelle ja ihmiselon hetkelle löytyy oma Varjottomansa - osa heistä on suositumpia kuin toiset. Varjottomille uhraaminen, heille puhuminen ja heidän siunauksensa ja suojeluksensa pyytäminen ovat arkisia ja yleisiä toimenpiteitä omnelaisessa yhteiskunnassa. Useimmissa Omnen pyhätöissä on monia Varjottomien alttareita, jonne kansalaiset voivat tuoda lahjojaan ja tulla mietiskelemään ja puhumaan Varjottomien kanssa.

​​

Omnelaisuuden keskellä on ajatus siitä, että ihmisen eetteristä koostuvan sielun näkyvin ilmentymä on hänen varjonsa. Varjon ajatellaan heijastavan ihmisen sisäistä mielenmaisemaa, terveydentilaa ja henkistä vahvuutta yliluonnollisen peilin tavoin. Varjoja pidetään eräänlaisena muistutuksena kuolevaisen tuskallisesta kiertokulusta ja pahoista teoista - niin kauan kuin on varjoja, sielu on lukittu kiertokulkuunsa maan päällä. Tämä ajatus heijastuu myös kuolemaan: ajatellaan, että elämän loppuessa ihminen hylkää kuorensa ja myös varjo muuttuu takaisin aineettomaksi eetteriksi. Tämä tapahtuu myös konkreettisesti siten, että hautajaismenot suoritetaan yöaikaan ja ruumis haudataan syvälle maan alle, missä ei ole varjoja synnyttäviä valoja. Täten sielulla on parempi mahdollisuus löytää tiensä osaksi kaikkeuden eetteriä, eikä palata takaisin maalliseen kiertokulkuun.

​​

Ruumiillisuus tai sen kontrollointi ei ole omnelaisille tärkeää - kehoa pidetään eetterin kahleena, joka antaa lopulta periksi ja vapauttaa eetterin joko kaikkeuteen tai takaisin kiertokulkuun. Omnelaisuus ei pyrikään kontrolloimaan seuraajiensa tapaa käyttää kehoaan säätelemällä syömistä, seksuaalista kanssakäymistä tai kehon koristelua. Kuoleman jälkeen ruumiista tulee kuitenkin haitallinen - joskus ajatellaan, että se saattaa pyrkiä takertumaan sieluun ahneesti ja estää tästä syystä eetterin matkan kaikkeuteen. Kuoleman jälkeen ruumiista pyritäänkin hankkiutumaan eroon mahdollisimman nopeasti, jotta se ei hidastaisi sielun irtautumista ja takertuisi varjoonsa. Tästä syystä kuolleen eloton keho on eläville eräänlainen tabu. Haudankaivajien killan jäsenet opetetaan käsittelemään kuollutta ihmistä siten, että kehon ja sielun toisistaan irtautuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

​​

Omnen symboli on ympyrä, jonka kehän rikkoo viiva - maallinen kiertokulku, jonka kahleista kaikkeuteen pakeneva sielu on onnistunut vihdoin murtamaan.